10.3.2017

Tarina #2

Heippa! 
Aikaisemmin luittekin tarinan. jonka olin kirjoittanut joskus 7-8 luokalla. Löysin toisen vähän pidemmän tarinan seitsemänneltä luokalta. 

Outo lemmikki
Eräänä päivänä olin ulkona ystäväni kanssa. Vähän ajan kuluttua kuulin piipitystä läheisestä puusta. Katsoin puuhun ja huomasin siellä oudon näköisen otuksen, se oli kuin jättimäinen pölypunkki. Sillä oli kaksi jalkaa, pitkä häntä, pienet korvat ja siivet kuin lohikäärmeellä. Kysyin ystävältäni: "Mikä tuo on?" "Ei se ainakaan lintu ole vaikka sillä siivet onkin", sanoi ystäväni.

Yritin pyydystää otusta ja sainkin se aika nopeasti kiinni, koska se ei osannut lentää kovin korkealla eikä kovin nopeasti. En saanut lemmikkiä kuljetettua kotiin helposti, koska se puri minua ja yritti päästä lentoon. Sain sen kotiin, vaikka käsissäni olikin muutama hampaan jälki.Kotona etsin suurikokoisen ruskean pahvilaatikon, johon laitoin oudon otuksen. Laatikossa se tuijotti minua ja ääneteli omituisesti ihan niin kuin piipittävä palovaroitin.

Illalla näytin äidilleni oudon otuksen. Äitini kyseli kaikenlasta: "Mikä tuo on? Mistä sait sen? Kenen tuo on? Onko tuo vaarallinen? Onko tuo sairas?" Onneksi perheessä ei ollut äitini lisäksi muitä kuin yksi kissa. Vaikkakissa meinasi syödä uuden lemmikkini, sains ne myöhemmin tottumaan toisiinsa.

Myöhemmin otus alkoi taas piipittää kuin palovaroitin, jolloin ajattelin, että sillä on nälkä. Menin keitiöön ja otin palan leipää. Vein sen leivän lemmikilleni, mutta se ei syönyt sitä. Syötin lemmikille kaikkea mahdollista, mutta se vain maistoi kaikkea. Viimeisenä oli jäljellä musiikin läksyt. Ajattelin: "Turha kokeilla, kun mikään ei kelpaa niin ei kelpaa." Repäisin vihkosta yhden hassusti piirretyn nuotin ja annoin sen lemmikilleni. Hetken se sitä katseli ja haisteli, mutta söi sen ja halusi lisää. Annoin koko vihkon otukselle ja hetken kuluttua vihkosta oli jäljellä vain kannet.

Yöllä heräsin ja kuulin taas palovaroittimen äänen. Luulin, että talo palaaa, mutta tajusin, että ääni tuli lemmikistäni. Huomasin, että koko talo oli aivan sekaisin. Lemmikkini oli sotkenut talon, tiputtanut maljakot, taulut ja kaiken muun. Äitini ei todellakaan pitänyt siitä. Lopuksi piti päättää, mitä lemmikille pitäisi tehdä.

Nykyään olen antanut lemmikille nimen Pirpana. Se on ollut minulla jo neljä vuotta. Muistan vieläkin, että äitini ei pitänyt aluksi siitä, mutta olen kouluttanut sitä ja se on oppinut olemaan kiltisti.


Tämä viikko on ollut blogin puolella vähän hiljaisempi. Toivotaan, että ensiviikolla saan ne kaksi postausta, joita olen tavoitellut. 

Onko teillä tallessa vanhoja tarinoita?

2 kommenttia:

  1. On tallessa! :D Kiva postaus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva niitä olisi myös kiva lukea blogissasi :D

      Poista

Kiitos kaikista kommenteista!

Muistathan kuitenkin, että minulla on lupa poistaa kaikki kommentit, jotka eivät sisällä asiallista kielenkäyttöä tai ovat muuten asiattomia. Kritiikki on kuitenkin sallittua.